Ympäristövahinkojen torjunta merellä edellyttää tehokasta torjuntakalustoa ja torjuntamenetelmiä. Kehitämme ja harjoittelemme säännöllisesti molempien käyttöä.
Öljyntorjunta merellä tarkoittaa veteen päätyneen öljyn leviämisen estämistä, sen kulkeutumisen ohjaamista, sekä sen keräämistä talteen. Torjunta tulee ensisijaisesti suorittaa mahdollisimman lähellä vahinkojen lähdettä, koska silloin torjunta on tehokkainta ja vahingot pienimpiä.
Tehokkainta on, jos öljyn tai kemikaalin vuoto aluksesta voidaan estää jo heti alkuunsa. Mereen päästyään öljy muodostaa veden pinnalle lautan, jonka paksuus riippuu öljyn määrästä ja laadusta. Osa öljy- ja kemikaalilaaduista voi painua pohjaan, jäädä veteen pinnan alle, tai haihtua ilmaan.
Öljyä voidaan kerätä tai hävittää merestä kolmella eri torjuntamenetelmällä. Öljyä voidaan hajottaa kemiallisesti dispersanteilla, sitä voidaan polttaa, tai sitä voidaan kerätä mekaanisesti erilaisin työvälinein. Suomessa on sovittu käytettävän vain mekaanisia keräysmenetelmiä.
Erilaiset harjakeräimet ovat tyypillisiä välineitä öljyn keräämiseen. Niitä käytetään sekä suurina kiinteinä laivojen sisään rakennettuina järjestelminä, että pienempinä liikuteltavina laitteina. Öljyn keräämisen lisäksi on tärkeää myös kyetä hidastamaan ja ohjaamaan sen leviämistä. Näin torjuntatoimille saadaan lisää aikaa, ja luontoarvoiltaan arvokkaita kohteita voidaan suojata. Tämä tapahtuu puomittamalla. Meressä kelluvista puomeista voidaan rakentaa jopa kilometrien mittaisia esteitä. Kahden aluksen väliin viritetyllä puomilla voidaan myös nuotata öljyä.
Lentovalvonnalla on tärkeä osuus öljyntorjuntaoperaatiossa. Valtaosa öljylautan sisältämästä öljystä sijaitsee sen paksuimmassa kohdassa, jota on vaikea havaita meren pinnalla kulkevalta alukselta. Valvontalentokoneen sensorit ja öljymäärien arviointiin koulutettu miehistö pystyvät tunnistamaan paksuimman kohdan, ja ohjaamaan torjuntaa tekevät alukset oikeaan paikkaan.
Jääolosuhteet hankaloittavat öljyntorjuntaa. Suomi on yhteistyössä muiden pohjoisten maiden kanssa kehittänyt öljyntorjuntamenetelmiä jääolosuhteisiin. Rajavartiolaitoksen ja Merivoimien aluksille on rakennettu jääolosuhteisiin sopivaa keräyskalustoa.
Suomessa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan vahingonaiheuttaja korvaa torjunnasta koituneet kustannukset. Ne peritään vahingon aiheuttajalta vakuutusten ja kansainvälisten rahastojen kautta. Mikäli vahingon aiheuttaja jää epäselväksi, kustannukset jäävät valtion korvattavaksi.
Kemikaalivahingon torjunta on huomattavasti öljyntorjuntaa hankalampaa, sillä jotkin kemikaalit eivät muodosta kerättävissä olevaa kalvoa meren pinnalle. Kemikaalit voivat myös reagoida veden tai toisten kemikaalien kanssa. Kehitämme aluskemikaalivahinkojen torjuntakykyä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa, ja huomioimme tarpeen tulevissa kalustohankinnoissamme. Aluskemikaalionnettomuudessa toimiminen edellyttää erityistä tekniikkaa ja koulutusta. Torjunta-alukset on kyettävä ylipaineistamaan, jotta voidaan toimia kemikaalivaarallisella alueella. Alusten on myös oltava varustettuina kemikaalikeräystankilla.
Rajavartiolaitoksen ChemSAR-hankeessa laadimme toimintamallit merellisiin kemikaalionnettomuuksiin, joissa ihmishenkiä joudutaan pelastamaan kemikaalivaaralliselta alueelta. Toimintamalli soveltuu pääosiltaan käytettäväksi myös aluskemikaalivahinkojen torjunnassa.
Merellisten ympäristövahinkojen torjunnan selkäranka ovat valtion omistamat monitoimialukset. Aluksilla on oma päivittäinen tehtävänsä, mutta niihin on onnettomuustilanteita varten asennettu sisäänrakennetut öljynkeruujärjestelmät. Kaikki valtion omistamat öljyntorjunta-alukset pystyvät aloittamaan torjuntatoimet ja keräämään öljyä itsenäisesti.
Suurin keräyskyky ja nopein vasteaika ovat Rajavartiolaitoksen (3 kpl) ja Merivoimien (3 kpl) torjunta-aluksilla. Lisäksi eri puolilla Suomea toimii yksityisiä torjunta-aluksia, jotka ylläpitävät öljyntorjuntavalmiutta Rajavartiolaitoksen kanssa solmittujen palvelusopimusten mukaisesti. Ahvenanmaan maakuntahallinnolla on yksi öljyntorjunta-alus.
Nopeimmin torjuntatehtävään ovat saatavilla Rajavartiolaitoksen vartiolaivat, joista pääasiassa kaksi on jatkuvasti partiossa. Merivoimien torjunta-aluksista yksi on aina neljän tunnin lähtövalmiudessa.
Öljyntorjuntakykyisten laivojen lisäksi operaatiossa voidaan käyttää myös muita laivoja ja veneitä. Niillä voidaan esimerkiksi operoida puomeja ja niiden ankkureita, kuljettaa henkilöstöä, tarvikkeita ja jätettä, sekä mahdollisuuksien mukaan kerätä öljyä siirrettävillä keruujärjestelmillä Rajavartiolaitoksen omistuksessa on huomattava määrä öljyntorjuntaan tarvittavia varusteita, jotka on sijoitettu varastoihin eri puolille Suomen rannikkoa.
Suuressa alusöljyvahingossa Suomi voi pyytää öljyntorjunta-apua myös naapurivaltioilta. Koko Itämeren alueella on useita kymmeniä öljyntorjunta-aluksia. Itämeren rantavaltioiden välisessä Helsingin sopimuksessa on määritelty periaatteet, joiden mukaan apua voidaan pyytää ja antaa. Nopeimmin torjunta-aluksia saadaan apuun naapurimaistamme Ruotsista, Venäjältä tai Virosta, kun taas valvontalentokoneet ehtivät avuksi pikaisesti myös eteläiseltä Itämereltä.
Aluskemikaalionnettomuuteen soveltuvien alusten määrä on huomattavasti pienempi. Suomella on 2 alusta (Rajavartiolaitoksen Turva ja Merivoimien Louhi), jotka voivat toimia torjuntatehtävässä aluskemikaalionnettomuuden sattuessa. Alukset voivat toimia ylipaineistettuna vaarallisella alueella, ja ne on varustettu kemikaalikeräystankeilla. Lisäksi Rajavartiolaitoksen vartiolaivat Tursas ja Uisko voivat toimia vaarallisella alueella rajoitetusti.
Lue myös: Vartiolaivojen hankinnat
Ympäristövahinkojen torjuntaan osallistuvien toimijoiden on kyettävä sovittamaan toimintansa saumattomasti yhteen, jotta resurssit saadaan hyödynnettyä tehokkaasti. Yhdenmukaisesta tilannekuvasta on hyötyä, kun operaatiota suunnitellaan ja toteutetaan.
Suomen ympäristökeskuksen hallinnoima BORIS on öljyvahinkojen torjuntaan osallistuvien viranomaisten yhteinen tilannekuvajärjestelmä. Vuonna 2013 käyttöönotettu BORIS on tulossa teknisen käyttöikänsä päähän. Sovellus uudistetaan Rajavartiolaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä. Uuden järjestelmän arvioidaan olevan käytettävissä loppuvuodesta 2021. Laajempine ominaisuuksineen uuden järjestelmän pitäisi olla käytössä kesällä 2023.