Tämä näyttely esittelee Rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueiden 30-vuotista historiaa.

Rajavartiolaitoksella on tänä päivänä käytössään kaksi ammattirajavartijoista muodostettua erikoisjoukkoyksikköä. 1. valmiusjoukkue toimii Kaakkois-Suomen rajavartioston alaisuudessa ja 5. valmiusjoukkue puolestaan Suomenlahden merivartioston alaisena.

Valmiusjoukkueet on koulutettu ja varustettu toimimaan Rajavartiolaitoksen kaikkein haastavimmissa rajaturvallisuustehtävissä koko valtakunnan alueella. Lisäksi valmiusjoukkueita voidaan käyttää myös muiden viranomaisten tukena.

(Videoiden tekstitykset on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Jos haluat videon tekstitykset päälle, klikkaa ”C”-ikonia.)

1. Neuvostoliiton romahtaminen muuttaa turvallisuusympäristöä

Kylmän sodan vuosina Suomen itänaapuri Neuvostoliitto oli sulkenut rajansa hermeettisesti ja Suomessa oli 1990-luvun alkuun saakka totuttu siihen, että rajatilanne pysyisi vakaana Neuvostoliiton harjoittaman tiukan ja tehokkaan rajavalvonnan ansiosta.

Neuvostoliiton romahtaminen vuoden 1991 lopulla ja kylmän sodan päättyminen muutti asetelman. Suomessa seurattiin huolestuneena sitä, romahtaisiko samalla myös luhistuvan suurvallan rajavalvonta. Uutena uhkakuvana nähtiin mahdollinen sisällissota Neuvostoliiton perillisvaltiossa Venäjällä, sekä tätä mahdollisesti seuraava Suomeen suuntautuva hallitsematon maahantulo sota- ja nälkäpakolaisten muodossa.

Syksyllä 1991 hallitus myönsi Rajavartiolaitokselle 30 miljoonan markan määrärahan rajaturvallisuuden parantamiseksi. Tämä poliittinen päätös oli sysäys valmiusjoukkueiden perustamiselle.

Katso kuvat 1 ja 2.

2. Valmiusjoukkueet perustetaan 1.2.1992

Rajavartiolaitokseen muodostettiin helmikuussa 1992 erikseen koottava erikoisosasto, jota oli tarkoitus käyttää erityisen vaativissa rajaturvallisuustehtävissä. Erikoisosasto oli tarkoitettu Rajavartiolaitoksen johdon alaiseksi valtakunnalliseksi rajavartiointireserviksi. Osastoa varauduttiin käyttämään joko kootusti tai joukkueittain hajautettuna kunkin rajavartioston komentajan suorassa alaisuudessa.

Vuoden 1992 aikana Rajakoululla Immolassa laadittiin ensimmäiset osastojen johdon sekä joukkuekohtaiset koulutussuunnitelmat. Tarkoituksena oli luoda perusvalmiudet sellaisten tilanteiden ja uhkakuvien varalta, joissa erikoisosastoa jouduttaisiin käyttämään.

Valmiusjoukkueet perustettiin kaikessa hiljaisuudessa ja joukkueiden johtajien valintojen jälkeen eri rajavartiostoissa esimiehet osoittivat uusiin valmiusjoukkueisiin sopiviksi katsomiaan rajavartijoita. Vuodesta 1995 lähtien on järjestetty valmiusjoukkueen peruskurssi, jolle rajavartijoita on voinut hakeutua vapaaehtoisesti. Kurssilla opetettavia aiheita ovat muun muassa valmiusmiehen henkilökohtaiset taidot ja välineet, valmiusjoukkuetaktiikan perusteet, sekä sotilaallisen maanpuolustuksen taidot.

Hyväksytysti suoritettu kurssi on edellytys valmiusmiehen tehtävään määräämiselle. Suoritettu kurssi antaa myös valmiudet toimia esimerkiksi Rajavartiolaitoksen turvamiehenä, kuljettajan erityistehtävässä, sekä antaa oikeuden kantaa virkatehtävissä erityisaseita.

2000-luvulle saakka valmiusjoukkueisiin komennetut ja hakeutuneet rajavartijat työskentelivät pääsääntöisesti kukin omalla rajavartioasemallaan omissa rajavalvonta- ja rajatarkastustehtävissään. Valmiusjoukkueissa toimittiin oman toimen ohessa. Nykypäivänä Rajavartiolaitoksen erikoisjoukkotehtävissä palvellaan täysipäiväisesti.

Video 1. Rajavartiomestari evp. Mika Albertsson kertoo, miten hän päätyi Kaakkois-Suomen rajavartioston valmiusjoukkueeseen 1990-luvun alussa. Albertsson palveli valmiusjoukkueessa vuoteen 1997 saakka.

Katso kuvat 3 ja 4.

3. Valmiusjoukkueiden tehtävät 1990-luvulla

1990-luvun alussa valmiusjoukkueiden tehtävät oli määritelty seuraavasti:

  • Rajavartioinnin painopisteen nopea muodostaminen uhanalaiselle alueelle tai rajanylitysliikenteen valvonnan nopea tehostaminen ja vahvistaminen rajanylityspaikoilla
  • Painopistesuunnan rajavartiostojen tukeminen laajamittaisen laittoman maahantulon estämiseksi
  • Rajavartiostojen tukeminen erityisen vaarallisissa rajatapahtumissa, joihin liittyy aseellista toimintaa tai sen uhkaa
  • Virka-apu poliisille ja muille viranomaisille.

Jokainen raja- ja merivartiosto muodosti yhden joukkueen. Joukkueet koostuivat joukkueenjohtajasta, varajohtajasta, komentoryhmästä ja kolmesta ryhmästä. Jokaiseen joukkueeseen sijoitettiin lisäksi kaksi koiranohjaajaa koirineen ja merivartiostojen muodostamiin joukkueisiin kaksi sukeltajaa. 2000-luvulla valmiusjoukkuetoiminta keskitettiin Kaakkois-Suomen rajavartioston 1. valmiusjoukkueeseen sekä Suomenlahden merivartioston 5. valmiusjoukkueeseen.

Valmiusjoukkueiden perustamisvaiheessa ja ensimmäisinä toimintavuosina joukkueet kehittivät pääsääntöisesti itsenäisesti omia toimintatapojaan ja taktiikoitaan tehtävien pääpainopisteen ollessa joukkojenhallinta- ja mellakantorjuntatehtävissä, sekä laajamittaisen laittoman maahantulon estämisessä. Kotimaassa operatiivista ja koulutuksellista yhteistyötä tehtiin ja tehdään tänäkin päivänä muiden viranomaisten kuten poliisin ja Puolustusvoimien kanssa.

Katso kuvat 5−7.

4. Tiedottaminen ja julkisuuskuva

Rajavartiolaitoksen esikunta ohjeisti, ettei juuri perustetuista valmiusjoukkueista aktiivisesti tiedotettaisi tiedotusvälineitä ja suurta yleisöä. Erikoisjoukkotoiminnan alkuvuosina tietty mystisyys vallitsi joukkueiden toimintaa ja medioissa valmiusjoukkueita pidettiinkin jonkinlaisina ”Raja-Ramboina.” Tiedotteita valmiusjoukkueiden toiminnasta on kuitenkin vuosien mittaan julkaistu, mutta tämä on tehty joukkueiden operatiivista toimintaa ja niiden henkilöstön työturvallisuutta vaarantamatta.

Video 2. Katkelma Yleisradion syksyllä 1995 esittämästä ajankohtaisohjelmasta ”Raja railona”.

Katso kuva 8.

5. Varustus ja kuljetuskalusto

Perustamisen yhteydessä valmiusjoukkueet käyttivät pääsääntöisesti Rajavartiolaitoksen tavanomaista aseistusta ja varustusta, kuten rynnäkkökivääreitä ja palveluspistooleita. Aseistusta kuitenkin alettiin kehittää yksikköjen perustamisen jälkeen kokemuksen karttuessa. Kehitystyö on jatkunut pysähtymättä nykypäivään asti.

Erikoisaseiden käytön hallinta kuuluu olennaisena osana valmiusjoukkueiden toimintaan. Valmiusjoukkueissa palvelee myös tarkka-ampujakoulutuksen saaneita valmiusmiehiä.

Alkuvuosina valmiusjoukkueiden tehtäväkohtainen varustus koostui mellakantorjunta- ja rynnäkkötehtävävarustuksesta. Kokemusten karttuessa on varustusta kehitetty aktiivisesti joukkueiden itsensä toimesta taktisia vaatimuksia paremmin vastaaviksi.

Rajavartiolaitoksen helikopterikalustoa voidaan käyttää valmiusjoukkueiden nopeasti tapahtuviin kuljetuslentoihin tehtäväalueille. Lentokalusto palvelee tarvittaessa myös muiden viranomaisten, kuten poliisin kuljetustarpeita. Ajoneuvoina käytetään tehtäväkohtaisesti vartiostojen maastokelpoisia henkilöautoja, sekä myös vuokra-autoja.

Valmiusjoukkueissa palvelevat rajavartijat koulutetaan toimimaan myös merellisessä toimintaympäristössä. Siirtymämenetelmäkoulutuksessa hyödynnetään erityisesti merivartiostojen pikaveneitä. Merellisiin toimintoihin on tänä päivänä erikoistunut Suomenlahden merivartioston alainen 5. valmiusjoukkue.

Katso kuvat 9−13.

6. Immolan suurharjoitus toukokuussa 1993

Rajavartiolaitoksen kaikkien hallintoyksiköiden valmiusjoukkueet koottiin toukokuussa 1993 Immolaan Kaakkois-Suomessa järjestettyyn osastojen ensimmäiseen suurharjoitukseen. Harjoitukseen osallistui myös Rajavartiolaitoksen koko tuolloinen helikopterikalusto. Harjoituksessa kuvattiin Venäjältä Suomeen suuntautuvaa laajamittaista laitonta maahantuloa. Harjoitus testasi valmiusjoukkueiden tekniikoita, taktiikoita sekä osaamistasoa.

Kenraaliluutnantti evp. Jaakko Kaukanen muistelee 1990-luvun alussa Lapin rajavartioston valmiusjoukkueen johtajana, sekä vuosina 2018–2019 Rajavartiolaitoksen päällikkönä toiminutta Ilkka Laitista:

”Etelä-Karjalaa helli Kannakselta työntynyt toukokuinen helleaalto, lämpötila oli jo yli 20 astetta. Lapista hälytetty joukkue oli kuitenkin varustautunut Muonion säätilan mukaan. Super Puman kyydistä hyppi ulos kangistunein koivin huopasaappaisiin ja karvalakkeihin sonnustautuneita Lapin poikia, mikä huvitti vastaanottajia.

Ilkka ilmoitti joukon iloisin mielin. Lämpimät tamineet olivat kuitenkin tarpeen. Seuraavana yönä olikin jo pikku pakkanen. Tapasin yöllä Ilkan pikku komentopaikallaan virnuilemassa karvalakkinsa alla rajan pinnassa Keskisaaren kylän liepeillä.”

Video 3. Immolan suurharjoitus toukokuussa 1993.

Video 4. Mika Albertsson muistelee osallistumistaan Immolan harjoitukseen.

Katso kuvat 14 ja 15.

7. Harjoituksista oikeisiin tehtäviin

Video 5. Mika Albertsson kertoo kuinka ympäristöjärjestö Bellona yritti estää Vainikkalan ratapihalla ydinjätettä Suomesta Venäjälle kuljettaneen junan liikkumisen.

8. Venäläiset varusmiesloikkarit 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa

1990-luvulla sekä 2000-luvun alkuvuosina yksi merkittävä Suomen rajaturvallisuutta heikentänyt tekijä oli venäläisten varusmiesloikkareiden laittomat rajanylitykset Venäjältä Suomeen. Venäjän rajavartiopalvelu käytti tuolloin varusmiehiä rajavartiointitehtävissä. Varusmiehet kärsivät simputuksesta ja huonoista palvelusolosuhteista. Tilanteet muodostuivat ajoittain vaarallisiksi, sillä karkurit kantoivat yleensä mukanaan palvelusaseitaan.

1990-luvun puolivälin jälkeen sattuneiden loikkaustapausten myötä myös Rajavartiolaitoksen itärajalla toimineet valmiusjoukkueet alkoivat huomioida vallitsevan uhkakuvan omassa koulutuksessaan.

Video 6. Kaakkois-Suomen rajavartioston valmiusjoukkue harjoittelee varusmiesloikkarien kiinniottoa Parikkalan seudulla 1990-luvun lopulla.

Video 7. Ensimmäisessä valmiusjoukkueessa vuosina 1995−2004 sekä 2007−2016 palvellut rajavartiomestari Harri Ylä-Kotola muistelee 2000-luvun alun puheita valmiusjoukkueiden lakkauttamisesta tarpeettomina.

Katso kuva 16.

9. Sergei Strotshihinin murhenäytelmä

18-vuotias venäläinen varusmies Sergei Strotshihin oli joutunut kotivaruskunnassaan ankaran simputuksen kohteeksi. Epätoivoinen nuorukainen oli illalla 24.5.2001 jättänyt kesken tavarajunan tarkastustehtävän Buslovskajan rautatieasemalla paeten tavarajunan kyydissä Suomen puolelle Vainikkalaan. Mukaansa hän otti rynnäkkökiväärinsä ja kaksi täyttä patruunalipasta. Vainikkalan asemalta mies suuntasi Vainikkalan kylään, jossa tämä tunkeutui iäkkään pariskunnan asuntoon. Strotshihin etsi talosta ruokaa ja tupakkaa. Panttivangeiksi joutuneen pariskunnan isäntä onnistui päästämään vaimonsa pakoon talon ikkunasta. Tämä onnistui myös lukitsemaan karkurin talon yläkertaan siksi aikaa, että avun hälyttäminen onnistui.

Henkilöetsinnän ja kiinniottotehtävän johtovastuun otti Lappeenrannan poliisi, mutta poliisin resurssien rajallisuuden vuoksi virka-apua pyydettiin Rajavartiolaitokselta. Tehtävän sai Kaakkois-Suomen rajavartioston valmiusjoukkue. Lisäksi etsintöihin osoitettiin rajavartioasemien partioita. Aamulla 25.5. kohteena ollut talo todettiin tyhjäksi. Tämän jälkeen poliisi sai ilmoituksen, että Lauritsalan Neste-huoltoasemalle oli murtautunut automaattiasetta käyttänyt henkilö. Strotshihin oli anastanut huoltoasemalta elintarvikkeita, sekä läheiseltä kylältä käyttöönsä henkilöauton.

Etsinnät keskitettiin Lappeenrannan kaupungin alueelle sekä valtatie kuudelle. Etsintöihin osallistui myös paikalle lähetetty Rajavartiolaitoksen helikopteri. Strotshihin pakeni kovaa ylinopeutta ajaen valtatie kuutosta kohti Helsinkiä. Pakenija ohitti holtittomasti muuta liikennettä vaarantaen useiden sivullisten hengen. Luumäen Toikkalassa pakoauto osui rekan perävaunuun. Auto kimposi keskeltä katkenneena tien sivuun. Karkuri säilyi kuitenkin hengissä ja avasi aseellaan tulen kohti paikalle saapunutta poliisiautoa.

Video 8. Rajavartiolaitoksen helikopteri ajaa valtatie kuudella takaa venäläisen varusmiehen anastamaa henkilöautoa.

Valmiusjoukkue siirtyi Toikkalaan suojaamaan kuutostien varteen perustettua kenttäjohtopaikkaa. Maastoetsintöjä jatkettiin poliisikoiran avulla, mutta jälkeä ei löytynyt. Tilalle vaihdettiin valmiusjoukkue, jolle oli annettu voimankäyttömääräys: ”Havaittaessa kohdehenkilö tämän toiminta pysäytetään ampuma-asetta käyttäen.” Rajavartijat seurasivat koiraa käyttäen jälkeä noin kilometrin verran. Tilanne päättyi Strotshihinin löytymiseen kuolleena. Hän oli tehnyt itsemurhan omaa palvelusasettaan käyttämällä.

Video 9. Harri Ylä-Kotola muistelee tapausta.

Video 10. Ensimmäisessä valmiusjoukkueessa vuosina 1999−2020 palvellut valmiusmies, josta käytetään tunnusnimeä L 51, kertoo tapauksesta. Hän aloitti valmiusmiehen uransa ryhmän rivijäsenenä toimien tämän jälkeen koiranohjaajan suojamiehenä, sekä lopulta ryhmän johtajana.

Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajana tapahtuma-aikaan toiminut eversti Jaakko Kaukanen antoi tunnustusta joukoilleen ammattitaidolla tehdystä työstä. Toukokuun 2001 tapahtumat osoittivat selvästi kaikille epäilijöille valmiusjoukkueiden tarpeellisuuden ja valmiusjoukkueiden lakkauttamispuheet loppuivat. Varusmiesloikkaustapaukset myös loppuivat, kun Venäjän rajavartiopalvelu lakkasi käyttämästä varusmiehiä rajavartiointitehtävissä.

Katso kuvat 17−19.

10. Valmiusjoukkueiden koiratoiminta

Video 11. Harri Ylä-Kotola kertoo koirien käytöstä erikoisjoukkotoiminnassa.

Koirarotuna belgianpaimenkoira malinois soveltuu hyvin toimintaan valmiusjoukkueissa. Rotu pystyy toimimaan veneissä ja helikoptereissa. Se soveltuu jäljitys- ja voimankäyttötehtäviin myös merellisessä ympäristössä. Valmiusjoukkueissa toimivat koiranohjaajat ovat suorittaneet Raja- ja merivartiokoulun koiranohjaajakurssin sekä valmiusjoukkuekoiranohjaajakurssin.

Valmiusjoukkueissa palvelevat rajakoirat ovat kiinteä osa omaa työyhteisöään. Koirien päättäessä palveluksensa, jäävät koiriin liittyvät tarinat ja muistot elämään. Näin kävi myös Remun tapauksessa. Eräässä harjoituksessa kumivene tankattiin epähuomiossa niin täyteen, että bensaa pääsi valumaan veneen pohjalle. Mukana ollut Remu sai kirvelevää polttoainetta takapuoleensa ja ilman kuonokoppaa ollut koira pillastui ja suutuspäissään puri lähellä istunutta operaattoria käteen. Onneksi Remu oli tapauksen sattuessa vielä pentukoira, jolla oli menossa hampaidenvaihto, joten kulmahampaat puuttuivat. Tapauksen jälkeen Remu varustettiin aina kuonokopalla.

Katso kuvat 20 ja 21.

11. Tappiot ja menetykset

Vaikka valmiusjoukkueet eivät ole tähän mennessä omissa operatiivisissa tehtävissään kärsineet henkilötappioita, on yksi valmiusjoukkueessa palvellut rajavartija saanut surmansa kansainvälisessä kriisinhallintatehtävässä. Kaakkois-Suomen rajavartioston valmiusjoukkueessa työskennellyt nuorempi rajavartija Petri Immonen sai surmansa tienvarsipommin uhrina Afganistanissa 23.5.2007.

Katso kuva 22.

12. Valmiusjoukkueet muuttuvat täysipäiväisiksi erikoisjoukkoyksiköiksi

2000-luvun alkuun tultaessa valmiusjoukkueiden joukkojenhallintatehtävät sekä niihin kouluttautuminen alkoivat vähentyä. Koulutuksessa ryhdyttiin painottamaan maastoetsintöjä, sekä vaarallisten kohdehenkilöiden kiinniottotehtäviä. 2000-luvun kuluessa erikoisjoukkoyksiköissä palvelleet valmiusmiehet ryhtyivät työskentelemään täysipäiväisesti erikoisjoukko-operaattoreina.

Video 12. Operaattori L 51 kertoo erikoisjoukkotoiminnan kehittymisestä.

Video 13. Merellisessä toimintaympäristössä toimittaessa valmiusjoukkueet voivat joutua suorittamaan pakenevan henkilön takaa-ajoa, sekä alukseen nousuja.

Katso kuva 23.

13. Tiivistä viranomaisyhteistyötä kansallisessa erikoisjoukkotoiminnassa

Valmiusjoukkueiden perustamisen myötä havaittiin tarve erikoisjoukkojen taktiselle koulutukselle. Alkuaikoina leijuvista helikoptereista hypittiin ulos useiden metrien korkeudelta. Tämä aiheutti ruhjeita, vääntyneitä nilkkoja ja katkenneita jalkoja. Köysilaskeutumiskoulutusta antoi aluksi Utin jääkärirykmentti. Puolustusvoimilta saadun koulutusavun myötä siirryttiin köysitoiminnassa käyttämään myös Rajavartiolaitoksen omaa helikopterikalustoa.

Video 14. Nykypäivänä valmiusjoukkueet harjoittelevat tiiviisti yhteistoimintaa puolustusvoimien NH 90 -helikoptereiden kanssa. Lisäksi harjoituksissa ja operaatioissa voidaan käyttää myös Pasi -kuljetuspanssariajoneuvoja.

2000-luvulla kansallista erikoisjoukkoyhteistyötä on tiivistetty Rajavartiolaitoksen 1. ja 5. valmiusjoukkueen, Utin jääkärirykmentin Erikoisjääkäripataljoonan, Rannikkoprikaatin Erikoistoimintaosaston, sekä poliisin Valmiusyksikkö Karhun kesken. Suomen kaltaisessa pienessä maassa erikoisjoukoissa työskentelevät operaattorit tuntevat hyvin toisensa ja yhteisissä harjoituksissa hiotaan yhteisiä käytäntöjä ja toimintatapoja. Yhteistyö mahdollistaa myös eri viranomaisten keskinäisten suorituskykyjen täysipainoisen ja kitkattoman hyödyntämisen.

Video 15. Valmiusjoukkueita on koulutettu toimimaan myös mahdollisissa panttivankitilanteissa tarvittaessa yhteistoiminnassa poliisin kanssa.

Video 16. Rajavartiolaitos antaa tarvittaessa virka-apua muille yhteistyöviranomaisille. Harri Ylä-Kotola kertoo vuonna 2009 Helsingin Olympiastadionilla pelatusta Suomi-Venäjä jalkapallo-ottelusta, jossa valmiusjoukkueet toimivat Helsingin poliisilaitoksen tukena.

Katso kuvat 24 ja 25.

14. Kansainväliset harjoitukset ja operaatiot

Valmiusjoukkueet ovat osallistuneet useisiin kansainvälisiin erikoisjoukkoharjoituksiin. Nämä ovat tarjonneet hyödyllisiä kontakteja ulkomaisiin erikoisjoukkoyksikköihin, sekä hyvän mahdollisuuden vaihtaa näkemyksiä ja kokemuksia erikoisjoukkotoiminnan taktiikoista. Lisäksi kansainvälisiin harjoituksiin osallistuminen on hyvä tapa mitata oman joukon osaamis- ja taitotasoa. Suomi toimii aktiivisesti Euroopan unionin ATLAS-poliisiyhteistyöverkostossa ja osallistuu sen jäsenmaiden järjestämiin kansainvälisiin erikoisjoukkoharjoituksiin. Rajavartiolaitokselle läheisiä ulkomaisia yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa Saksan liittovaltion poliisin terrorisminvastainen erikoisyksikkö GSG 9, sekä Viron poliisin erikoisyksikkö K-kommando.

Video 17. Valmiusjoukkueet ja poliisin Valmiusyksikkö Karhu kansainvälisessä SEAL 2021 -harjoituksessa.

Video 18. Kansainvälisissä operaatioissa toimiessaan valmiusjoukkueen operaattorit ovat osallistuneet myös ihmishenkien pelastamiseen. Kertomus kadonneen vanhuksen etsinnöistä Kreikassa.

Video 19. Harri Ylä-Kotola kertoo näkemyksensä osallistumisista kansainvälisiin operaatioihin.

Rajavartiolaitos on kuluneina vuosina osallistunut aktiivisesti erityisesti Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin operaatioihin Euroopan unionin ulkorajoilla. Toiminta-ajatuksena on edistää Euroopan rajaturvallisuutta estämällä yhteisvoimin laitonta maahantuloa ja rajat ylittävää rikollisuutta saavuttamasta Euroopan unionin aluetta.

Katso kuvat 26 ja 27.

15. Valmiusmiehen identiteetti

Palvelu valmiusmiehenä erikoisjoukossa voi antaa mieleenpainuvia kokemuksia. Operaattorin jättäessä valmiusjoukkuetoiminnan on mahdollista, että palvelusaika on jättänyt pysyvät jälkensä kokijan ammatilliseen ja henkilökohtaiseen identiteettiin.

Valmiusjoukkueet perustettiin 30 vuotta sitten Rajavartiolaitoksen haastavien tilanteiden rajavartiointireserviksi. Vuosituhannen vaiheessa joukkueiden hyödyllisyyttä ehdittiin jo epäillä, mutta valmiusjoukkueiden Rajavartiolaitokselle tarjoama erikoistehtäviä varten luotu suorituskyky on osoittautunut tarpeelliseksi voimavaraksi. Erikoisjoukkotehtäviin koulutetut valmiusjoukkueet kykenevät toimimaan tehokkaasti myös nykypäivän hybridiuhkien keskellä niin kotimaassa kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Video 20. Valmiusjoukkueessa palvellut kolmikko kertoo näkemyksensä siitä mitä aika valmiusjoukkueessa heille antoi ja mitä ominaisuuksia hyvältä valmiusmieheltä edellytetään.

Katso kuva 28.