Kansainvälinen yhteistyö ja sopimukset

Ohessa on listattu Suomen kannalta merkittävimmät sopimukset, jotka vaikuttavat Suomen varautumiseen ja toimintamalleihin:

1. Vuoden 1990 kansainvälinen yleissopimus öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja torjuntayhteistyöstä (IMO/OPRC) 1990 (SopS 32/1995, Finlex)
2. Edellä mainitun yleissopimuksen alainen pöytäkirja: Vaarallisten ja haitallisten aineiden torjuntayhteistyötä merellä koskeva pöytäkirja (IMO/OPRC-HNS) (Laki SopS 64/2015 ja asetus ja sopimusteksti SopS 65/2015, Finlex)
3. Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (Helsingin sopimus), 1992 (Asetus ja alkuperäinen sopimusteksti vuonna 2000 SopS 2/2000, Sopimus ja liitteet päivitetty heinäkuussa 2014)
4. Sopimus Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä yhteistyöstä öljyn tai muiden haitallisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen torjunnassa, 1993 (Kööpenhaminan torjuntayhteistyösopimus) (Laki SopS 71/1998, asetus SopS 72/1998, Finlex)
5. Sopimus yhteistyöstä merellä tapahtuvien öljyvahinkojen torjuntavalmiudessa ja torjumisessa arktisella alueella (Valtioneuvoston asetus SopS 15/2016))
6. Suomen ja Viron välinen öljyntorjuntasopimus, 1993 (SopS 31/1995, Finlex)
7. Suomen ja Venäjän välinen öljyntorjuntasopimus, 1989 (SopS 54/1990, Finlex)
8. Kansainvälisen merenkulkujärjestön alaiset muut sopimukset: 
   • Yleissopimus väliintulosta öljysaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä (IMO/intervention), 1969 (SopS 62/1976, SopS 63/1976, Finlex) 
   • Edellä mainitun yleissopimuksen alainen pöytäkirja: Vuoden 1973 pöytäkirja väliintulosta aavalla merellä muista aineista kuin öljystä johtuvissa pilaantumistapauksissa (IMO/1973) (Laki SopS 72/1986 ja sopimus SopS 74/1986,Finlex).