Suomen merialue on merenkululle haastava karikkoisuuden, rikkonaisen rantaviivan ja haastavien talviolosuhteiden takia. Saaristoisen rannikon väylät ovat hyvin rakennetut ja merkityt, kiinteä tutkaverkko on kattava ja luotsaus pakollista. Panostuksista huolimatta onnettomuuksia ja läheltä-piti-tilanteita tapahtuu edelleen verrattain usein – onneksi niiden vaikutukset jäävät yleensä pieniksi. Valmius ympäristövahinkojen torjuntatoimiin on Saaristomerellä ja Suomenlahdella hyvä, mutta haastava Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren alueella rajallisten resurssien vuoksi.
Riskien minimoimiseksi käytössä on useita meriliikennettä valvovia teknisiä järjestelmiä. Esimerkiksi maista käsin tapahtuva liikenteen ohjaus (VTS), sitä tukeva alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), ja Suomenlahden pakollinen ilmoittautumisjärjestelmä (GOFREP). Järjestelmiä kehitetään alati.
Alusöljypäästöjen valvonta
Rajavartiolaitos pyrkii estämään alusten tahallisia öljypäästöjä valvonnan avulla. Suomi vastaa valvonnasta öljyntorjuntavastuualueellaan, eli talousvyöhykkeemme rajalta rantaan saakka.
Valvonta toteutetaan ensisijaisesti kahdella Dornier 228 -valvontalentokoneella. Koneita käytetään samanaikaisesti sekä rajojen valvontaan, että ympäristövalvontaan. Koneet on varustettu valvontalaitteistolla, jonka avulla koneen miehistö muodostaa reaaliaikaista kuvaa merialueestamme ja meressä mahdollisesti olevista vieraista aineista. Valvontaa tehostaa osaltaan Euroopan Meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet – öljypäästöjen satelliittivalvontapalvelu.
Suomessa on käytössä alusöljypäästömaksu, joka määrätään öljyn tai öljypitoisen seoksen luvattomasta päästämisestä veteen. Rajavartiolaitos tutkii tapaukset ja määrää maksut. Maksu määrätään aluksen omistajalle tai laivanisännälle, riippumatta siitä, kuka yksittäinen henkilö päästön aluksella aiheutti. Öljypäästömaksun suuruus määräytyy päästön määrän ja aluksen koon perusteella.
