Rikostorjunta

Rikostorjunta on luonteeltaan tehtäväkenttä, jossa puututaan ihmisten perusoikeuksiin ja tästä johtuen myös tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä osaaminen on keskeisessä asemassa. Toimintaa säätelevät vahvasti eri lait, kuten rikoslaki (39/1889), esitutkintalaki ja pakkokeinolaki (806/2011). Asiakaskohtaamiset vaihtelevat laajasti ja niihin liittyviä kansalaisuuksia sekä kulttuureja on paljon. Toiminnassa ja tehtäviä hoitaessa on tunnistettava kulttuurillisia eroja ja tapoja sekä henkilön toimintakyvystä, terveydentilasta tai kokemuksista johtuvia vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin haasteita, koska näiden hahmottaminen edesauttaa vuorovaikutuksen syntymistä. Rajavartiolaitoksessa rikostorjunnan eri tehtävissä toimii sekä naisia että miehiä. Toisinaan tulee eteen tilanteita, joissa asiakkaan kohtaamisessa tulee huomioida tehtävää hoitavan henkilön sukupuoli. Lisäksi esitutkinnan osalta tulee aina huomioida henkilön asema esitutkinnassa. Henkilön asemana voi olla rikoksesta epäilty, asianomistaja tai todistaja. Henkilöille on aseman mukaan määritelty tarkat oikeudet ja velvollisuudet, joita Rajavartiolaitoksen rikostorjunnan tehtävissä noudatetaan.

Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ja edistämiseksi rikostorjunnan osana tulee erityisesti kiinnittää huomioita kielellisiin oikeuksiin, uhrin asemassa olevien henkilöiden kohtaamiseen, alaikäisiin ja vamman tai terveydentilan johdosta toimintarajoitteisiin asiakkaisiin sekä alkuperään, kansalaisuuteen ja perhesuhteisiin liittyviin tekijöihin. 

Erityisesti esitutkintalaissa (4 luvun 12–14 §) on säädetty kattavasti asianosaisten kielellisistä oikeuksista. Rikostorjuntatehtävissä tulkkauksessa käytetään Rajavartiolaitoksen omia tulkkeja, jos mahdollista. Suurin osa tulkkauspalveluista joudutaan kuitenkin ostamaan ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Toisinaan kohdataan asiakkaita, joiden äidinkielen tulkkaaminen on vaikeaa ja esimerkiksi murre-erot tulee ottaa huomioon. Toisinaan palveluntarjoajilta on vaikea löytää vaaditun kielen tai murteen tulkkia tai tulkki ei ole ammattitaitoinen. Tämän osalta tulee kartoittaa rikostorjuntahenkilöstön mahdollisuuksia käyttää joustavammin muitakin kuin sovitun palveluntarjoajan tulkkeja. On tärkeää varmistua, että asiakkaalle jää oikea ymmärrys miksi hänet on valittu tarkastuksen kohteeksi.

Uhrin asemassa olevien henkilöiden kohtaamisessa noudatetaan aina tarkasti annettuja ohjeita. Lisäksi heille tarjotaan erilaista saatavilla olevaa apua, kuten sosiaali- ja terveysviranomaisten, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ja rikosuhripäivystyksen palveluita. 

Alaikäisten osalta esitutkinnan aikana on erityisvaatimuksia, jotka huomioidaan osana prosessia. Esitutkinta tulee muun muassa toimittaa kiireellisesti epäillyn ollessa alle 18-vuotias. Kiinniotosta tehdään aina ilmoitus myös kaupungin sosiaaliviranomaisille ja sosiaaliviranomainen on läsnä kuulusteluissa.

Alkuperän, kansalaisuuden ja perhesuhteiden osalta yhdenvertaisuus on keskeinen tekijä myös rikostorjunnassa. Esimerkiksi kotietsintätilanteissa, joissa perhe on paikalla, viranomaisen ammatti- ja ihmissuhdetaidot korostuvat. Kaikki ihmiset kohdataan ihmisarvoa kunnioittaen ja asianosaisille tarjotaan riittävästi tietoa tutkittavasta asiasta sekä prosessista kuitenkaan tutkintaa vaarantamatta.

Esitutkintalain 3 luvun 10 §:n mukaisesti esitutkintaa rajoitettaessa asianosaisten yhdenvertainen kohtelu on ensiarvoisen tärkeää. Näin on erityisesti silloin, kun rajoittaminen tehdään kustannusperusteisesti. Mikäli tutkinnanjohtajan päätöksellä esitutkinta jätetään toimittamatta, lopetetaan tai päätetään (esitutkintalain 3 luvun 9 § ja 10 luvun 2 §:n 2 momentti) on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota päätöksen perusteluihin ratkaisuun päätymisen näkökulmasta eli millä perusteilla kyseiseen ratkaisuun on päädytty.