Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan ja Suomen sotilaallinen liittoutuminen ovat muuttaneet Suomen turvallisuusympäristöä perustavanlaatuisesti ja pitkäaikaisesti. Rajavartiolaitoksen laajalla tehtäväkentällä perinteiset uhkat ja niihin varautuminen ovat edelleen ajankohtaisia, mutta niiden rinnalla on varauduttava myös uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Valtioiden toisiin valtioihin kohdistama hybridivaikuttaminen on lisääntynyt.
Käytettävä keinovalikoima on laaja. Myös turvallisuusympäristön ennustettavuus on heikentynyt ja kehityksen suunnanmuutokset voivat olla yllättäviä.
Normaali-, häiriö- ja poikkeusolojen rajat ovat entisestään hämärtyneet. Rajat ylittävät rikolliset ja valtiolliset toimijat hyödyntävät toisiaan yhä enemmän. Laajat muuttoliikkeet ovat käynnissä alueilta, joissa kärsitään pahiten kriiseistä, köyhyydestä tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Monialaiset ja yhdenaikaiset raja- ja meriturvallisuutta vaarantavat tilanteet ovat mahdollisia.
Itämeren alueen merkitys Suomen taloudelle ja kriisinsietokyvylle on entisestään korostunut. Valtiollinen vaikuttaminen on mahdollista myös Itämerellä. Riskit suurille ja monialaisille merellisille onnettomuuksille ja häiriöille sekä ympäristövahingoille pysyvät korkealla tasolla.
Rajavartiolaitoksen tärkeimpiä sisäisiä strategisia vaikutustekijöitä toimintaympäristön muutoksen johdosta ja niihin vastaamiseksi ovat riittävien voimavarojen turvaaminen, osaavan henkilöstön saaminen ja osaamisen johtaminen sekä kyky hyödyntää ja ottaa käyttöön uusia innovaatioita ja teknologiaa.
