Ympäristövahinkojen torjunta merialueilla on toimintaa, jossa mereen päässeen öljyn tai kemikaalin leviämistä rajoitetaan, ja sitä kerätään talteen. Ympäristövahingon voi aiheuttaa laivasta tai veneestä vuotanut polttoaine, esimerkiksi karilleajon seurauksena. Suurimmat vahingot ovat kuitenkin seurausta öljyä kuljettaneita säiliöaluksia kohdanneista onnettomuuksista.
Tällaisilla alusöljy- ja aluskemikaalionnettomuuksilla voi olla vakavat seuraukset rannikkojen luonnolle ja elinkeinoille. Vakavimpia ovat ekosysteemille koituvat pitkäkestoiset haittavaikutukset. Itämeri on poikkeuksellisen haavoittuvainen. Merialueen kapeuden vuoksi vesillä syntyneet öljy- ja kemikaalipäästöt ajautuvat rantaan nopeasti. Siksi myös torjuntatoimet on kyettävä aloittamaan viipymättä. Ympäristövahinkojen torjuminen merellä on vaihtoehdoista tehokkain ja edullisin. Mikäli esimerkiksi öljypäästö likaa rannan, sen aiheuttamat haitat ja kustannukset kasvavat moninkertaisiksi.
Ympäristövahinkojen torjunta merellä perustuu kustannustehokkaisiin monitoimialuksiin. Esimerkiksi Rajavartiolaitoksen vartiolaivat ovat tällaisia monitoimialuksia. Aluksilla on oma päivittäinen tehtävänsä, minkä lisäksi niillä on kyky ryhtyä nopeasti öljyntorjuntaan. Alukset on pysyvästi varustettu öljyntorjuntaan tarvittavilla laitteistoilla.
Suomen nykyinen öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmius on hyvä, muttei riittävä. Tavoittelemme tilannetta, jossa kykenisimme yhdessä naapurimaiden kanssa torjumaan Suomenlahdella 30 000 tonnin, Saaristomerellä 20 000 tonnin ja Pohjanlahdella 5 000 tonnin suuröljyvahingon. Luvut perustuvat näillä merialuilla liikkuvien säiliöalusten kokoon.
Tehokkaat torjuntatoimet edellyttävät hyvää johtamisvalmiutta. Rajavartiolaitoksen vastuulle olevat ympäristövahinkojen torjuntatehtävät johdetaan Suomenlahden merivartioston tai Länsi-Suomen merivartioston johtokeskuksista. Myös meripelastustehtävät johdetaan samoista keskuksista.
Varsinaisten torjuntatoimien lisäksi huolehdimme myös laajemman kansallisen torjuntakyvyn ylläpidosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kehitämme torjuntavalmiutta vastaamaan Itämeren erityisolosuhteita, riskejä, ja meriliikenteessä tapahtuvia muutoksia. Täytämme Suomea koskevat kansainväliset velvoitteet. Onnettomuustilanteisiin varautumisen lisäksi teemme myös päivittäin työtä ympäristövahinkojen ennaltaehkäisemiseksi.
Merellisten ympäristövahinkojen torjuntaan osallistuu useita eri toimijoita. Kulloisiinkin torjuntatoimiin osallistuvien viranomaisten määrä vaihtelee onnettomuuden paikan ja laajuuden mukaan.
Merellisten öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen kuuluu sisäministeriölle. Käytännössä Rajavartiolaitos huolehtii riittävän torjuntavalmiuden hankkimisesta ja ylläpidosta, sekä alan ammatillisesta jatko- ja täydennyskoulutuksesta.
Jos ympäristövahinko tapahtuu avomerellä Suomen talousvyöhykkeellä tai aluevesillä, Rajavartiolaitos vastaa torjunnan johtamisesta. Mikäli vahinko sattuu lähempänä rantaa, tai on lähtöisin rannalla olevasta rakennelmasta, on pelastuslaitos johtovastuussa. Johtovastuun raja on sovittu tarkemmin merivartiostojen ja alueellisten pelastuslaitosten yhteisissä suunnitelmissa. Ahvenanmaalla ympäristövahinkojen torjunnasta vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus.
Muita ympäristövahinkojen torjuntaan osallistuvia toimijoita ovat esimerkiksi Puolustusvoimat, Suomen ympäristökeskus, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Metsähallitus, ELY-keskukset, sekä yksityiset yritykset, joiden kanssa Rajavartiolaitos on tehnyt palvelusopimuksen. Lisäksi vapaaehtoisilla toimijoilla on tärkeä rooli. Laajan öljy- tai aluskemikaalivahingon torjunta edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyöstä on sovittu kansainvälisillä sopimuksilla.
Ympäristövahingosta kärsinyt alue saattaa vaatia pitkäkestoisia ennallistamistoimia. Tätä jälkitorjuntaa johtavat kunnat. ELY-keskus ohjaa ja sovittaa yhteen jälkitorjuntatöitä, mikäli toiminta ulottuu usean kunnan alueelle.